Linkit

• JUNIOR Saurun oppimisympäristö
• Salon kaupunki
• Salonseudun kirjastot
• 

Saurun koulun historiikki                                     

Vuoden 1898 piirijakoasetuksessa säädettiin mm. "kolmen vuoden kuluessa siitä, kun tämä asetus on annettu, pitää kunnan säädetystä piirijaosta tekemä päätös alistaa kuvernöörin tarkastettavaksi. Syyskuussa 1898 Perniön kuntakokous valitsi 11-miehisen valiokunnan tutkimaan kunnan alueen jakamista koulupiireihin. Valiokunta ehdotti kesällä 1900 kuntakokoukselle 13 piiriä käsittävän piirijakoehdotuksen. Näistä 6.piiri käsitti kylät: Anjala, Pettilä, Sydänsauru, Kanturböle, Pääris ja Paarskylä. Tämän piirin koulupaikkaehdotus oli Mäkisaurun Isoperheen "umpiaita" Pyyntalon ja valtamaantien välille. Tästä juontaa juhlivan koulun nimi:

SAURUN KOULU

Tämä tapahtui Nikolai II:n ollessa Suomen Suurruhtinas, Bobrikovin kenraalikuvernöörinä, Johan Edvard Bergroth kuntakokouksen esimiehenä sekä pastori Frans Edvart Silvenderin (vuoteen 1899 ) ja kunnallisneuvos K.F. Kaarlosen kunnallislautakunnan esimiehenä.

Elettiin ns. sortovuosia. Helmikuun manifesti vaikutti v.1899-1905. Suomalaisuus Suomessa taisteli olemassaolostaan, suuret joukot suomalaisia siirtyi pois kotimaasta Amerikkoihin. Kuitenkin suomalainen identiteetti kesti. Sen juuret olivat syvällä suomalaisessa maaperässä. Se taipui, jousti, muttei taittunut. Syvällä suomalaisessa sisimmässä kaikuivat monet opetukset:

" Jälkimaailma, seiso tässä omalla pohjallasi, äläkä luota vieraaseen apuun."                  (Ehrensvärd)

"Suomen kansakoulun isä" Uno Cygnaeus vaikutti toimenpiteillään suuresti kansakouluasetuksen (1866) syntyyn. Hän perusti ja johti jo vuodesta 1863 Jyväskylän seminaaria. Perniön kirkkoherra-rovasti Anders Magnus Bäckmanille oli oiva tilaisuus seurata kansakouluasian kehitystä, koska Uno Cygnaeus oli hänen pikkuserkkunsa ja vieraili usein Perniössä.

Bäckmanilla oli suuri ansio Kirkonkylän koulun rakentamiseksi ensimmäisenä kunnallisena kouluna Perniössä v 1872. Hänen ja Cygnaeuksen yhteistyönä sai Kirkonkylän koulu ensimmäiseksi opettajakseen tarmokkaan Abraham Björkin. Koulun "istuutumisesta" silloiseen perniöläismiljööseen olisi paljonkin kerrottavaa.

Hiljainen uurastaja A.M. Bäckman ansaitsee kuitenkin arvonimen "Perniön kunnallisen koululaitoksen Isä".

Kirkonkylän koulu työskenteli yhdessä tehdasalueiden yksityisen koulujen kanssa. Suomen kieli vakiintui. Sanomalehtikin alkoi ilmestyä yhä tiheämmin. Kalevalainen kulttuuri tunkeutui runouteen, taiteeseen, musiikkiin. Kansaopistot tekivät työtänsä vuodesta 1889. Perniöläinen vaikuttaja ja kansansivistysmies kouluneuvos Mauno A. Knaapinen toimi Länsi - Suomen kansanopiston johtajana 1892 - 1904 sekä kansakoulujen tarkastajana 1902-1929.

Vuosisadan lopulla ennen alussa mainittua piirijakoasetusta oli kunnassa toiminnassa jo myös Kieronperän koulu 1894 ja Nurkkilan koulu 1898. Perniössä koulurakentaminen alkoi erikoisen voimaperäisesti ja uhrauksia säästelemättä.

v 1902 Kestrikki

v 1902 Mussaari

v 1905 Korttila …

Koulujen rakentamisurakka koetteli kovin kunnan kestokykyä.

1907 Suomen yksikamamarinen eduskunnan vaalit, jotka perustuivat yleiseen ja yhtenäiseen ja suhteelliseen äänioikeuteen. Kansa kävi äänestämään samaan aikaan , kun Saurun piirissä suunniteltiin uutta seitsemättä kunnallista kansakoulua.

Kuntakokouksen pöytäkirja 28.12.1906 § 6:

"Kun jo viime huhtikuun 30 pnä pidetyssä kuntakokouksessa, jossa paitsi muuta oli käsiteltävänä lausunnon antaminen koulutoimen ylihallitukselle Kieronperän koulun lisärakennusasianjohdosta, päätettiin, että vaaditusta lausunnossa oli mm. mainittava, että kunta jo lähimmässä tulevaisuudessa aikoo ryhtyä toimeen koulun perustamiseksi Saurun tai Tuohitun piirin, niin otettiin asia nyt käsittelyn alaiseksi sekä päätettiin yksimielisesti ensi sijassa rakentaa koulu ensiksimainittuun Saurun piiriin, koska Pastoriviraston antaman ilmotuksen mukaan tässä piirissä olevien kouluikäisten lasten luku on 88 ja Tuohitun piirissä ainoastaan 43, jota paitsi vanhemmat ja holhoojat kokoukselle jättämässään sitoumuksessa ilmoittivat 80 lasta koulunkäyntiin. Koulun on alettava vaikutuksensa syyslukukauden alussa vuonna 1908.

Rakennustoimikunnan jäseniksi valittiin:

-rakennusmestari Taavi Ripatti, maanviljelijä Filemon Kaarlonen, tilallinen Kaarle Salmela, torppari Juho Lehtimäki ja tilallinen Juho Holmberg.

sekä varajäseniksi: työmies Hemming Mäkinen ja tilallinen Kustaa Mäki.

Toimikunta velvoitettiin tekemään täydelliset piirustukset koulun tarpeellisista rakennuksista kustannusarvioineen sekä ehdotus sopivimmasta paikasta, maanvuokrasta eli palstoittamisesta, karja laitumesta ynnä muista asiaan kuuluvista toimenpiteistä sekä siitäkin, otetaanko kouluun mies- tai naisopettaja ja olisiko sopivaa tarkastajan hyväksymää huoneistoa saatavana vuokralle, jotta koulu jo syksyllä 1907 voisi aloittaa vaikutuksensa.

Ehdotuksensa on toimikunnan annettava kuntakokoukseen ensi tammikuun (1907) vakinaisessa kuntakokouksessa. Tarvittavien varojen suhteen päätettiin taksoituksen mukaan ensi vuonna kannettavaksi neljätuhatta (4000) markkaa ja loput lainataan toistaiseksi Perniön Säästöpankilta, jota lainaa nostamaan valtuutettiin toimikunnan jäsen Filemon Kaarlonen, joka ote tästä pöytäkirjasta olkoon valtakirjana asialle.

Filemon Kaarlonen valittiin myös toimikunnan kokoonkutsujaksi.

Pöytäkirja rakennuskomitean kokouksessa Paarskylän kartanossa 30.1.1907

 1 §

Kun koulu ilmoittautuneiden oppilaslukuun nähden katsottiin tarpeelliseksi heti rakentaa sellaiseksi, että siihen voidaan, jos niin tarvitaan vähällä vaivalla sijoittaa kaksi opettajaa, niin päätettiin kuntakokouksella ehdottaa, että mukana oleva pohjapiirustus joka on ollut kansakoulujen tarkastajan nähtäväksi Helsingissä, täten hyväksyttäisiin rakennusperusteeksi. Tällainen rakennus tulisi maksamaan 14. 000 mk kustannus arvion mukaan ja ulkohuonerakennus 2.500mk. Mitä taas saunarakennuksen tulee, sen rakentaminen ehdotetaan jätettäväksi siksi kuin ensin on saatu kokemuksesta tietää, tarvitaanko kaksi opettajaa , jolloinka sen yhteyteen olisi rakennettava käsityöhuone. Saunarakennus ilman käsityöhuonetta tulisi maksamaan 1.300mk ja käsityöhuoneen kanssa 4.000mk

2§

Tämän kuun 9pnä 9.1.1907 kävi komitea eri paikoissa Mäkisaurun ja Kanturbölen maissa löytääkseen sopivan paikan koulua varten.

Havaittiin

1:ksi Mäkisaurun Mikolan pellossa oikealla puolella Teijon tietä

2:ksi se umpiaita, joka on vasemmalla puolella Teijon tietä eli Teijon tien ja Mikkolan taloon mennessä tien välissä, jonka omistaa Isoperhe ja Pyyntalo, noin puolet kumpikin sekä

3.ksi niin kutsuttu "Katavisto" Kanturbölen mäen rinteellä.

Tänään asiasta keskusteltaessa pyysivät niin Isoperhe, joka myös oli kokouksessa läsnä, kuin Pyyntalonkin siitä umpiaidan maasta 1.200 mk hehtaaria kohti. Kanturbölen omistaja pyysi 1.000 mk 1,25 hehtaarin maasta, josta jo on viljelyksessä n.0,75 ha. Kummankin tarjouksen mukaan tulee laidun l lehmälle talojen metsässä. Mitä taas Mikkolan peltoihin tulee, ei siitä voitu saada mitään tietoa vaatimuksesta, kuin sen omistajana on seurakunta ja virkatalon vuokraaja. Edullisimman ostohinnan ja paremman rakennuspaikan tähden päätettiin ehdottaa Kanturbölen mäkeä.

3§

Koululle päätettiin ehdottaa otettavaksi miesopettaja 300 mk:n sekä jos niin tarvitaan nainen apuopettajaksi 250 mk:n suuruisilla kunnan palkoilla karjan rehutkin siihen luettuna. Apuopettajattarelle olisi, jos sellainen tulisi kysymykseen, annettava 0, 25 ha maata sekä, jos niin vaadittaisiin sopisi tehdä lisäasuinhuoneita vinttiin.

Muutoin toivottaisiin saatavan hankituksi sopiva pariskunta näihin toimiin, joten huoneet ym. riittävät mainiosti.

Siihen, että Saurun koulun paikaksi lopullisesti tuli Kanturbölen kankare lienee vaikuttanut myös se, että v.1899 avattiin liikenteelle uusi rataosa Turku-Karjaa. Tästä johtuen asutuksen painopiste piirin alueella siirtyi Saurusta Asemalle päin.

Rakennusmestari Sikstus Rönnberg´in suunnitelma, hänen ja A.M. Akaan, Juho Tuomisen ja Lars Westerlundin urakoima koulurakennus seisoo yhä, tosin alakuloisena, hyljättynä ja käytöstä poistettuna puutarhansa vieressä aurinkoisella rinteellä.

Kun kuntakokous oli myöntänyt 22 päivänä syyskuuta 1908 urakoitsijoiden laskeman 693 mk:n 79 pennin kustannusylistysten peittämiseksi 750mk, otettiin rakennukset kunnalle vastaan.

Koulua ei aloitettu vuokra tiloissa vielä 1907, vaikka Pyyntalo oli valmis osoittamaan sille vuokratilat. Rakennus toimikunta täydennettynä Ville Koskella muuttui johtokunnaksi ja piti ensimmäisen kokouksen 21.3.1908. Silloin päätettiin anoa koululaitosten ylihallitukselta asetuksen määräämään valtionapua yhden mies- ja yhden naisopettajan palkkaamiseksi. Hakemusta perille saattamaan valittiin puheenjohtaja Filemon Kaarlonen.

- Päätettiin julistaa opettajain virat haettavaksi

- Hankittiin kalustot ja polttopuut.

- Järjestettiin soranajotalkoot.

21.5. 1908 suoritettiin ensimmäinen opettajanvaali. Hakijoita oli 88. Heistä valittiin yksimielisesti Emil Heikki Kansanen ja vaimonsa Lydi K Kansanen

elokuuta 1908
Oppilaat (88) saapuivat Kanturpyölin kankareelle. Heitä oli vastassa uudet opettajat. Arat ja kyselevät katseet -ympärillään upouusi koulurakennus. Vastakkaisella sivulla sauna-käsityö- ja sivustalla talousrakennus. Kaivo keskipisteenä näiden välillä. Koulutyö alkoi yleisen innostuksen vallassa. Poissa oli se vastustus, jota aikoinaan Rovasti Bäckman ja opettaja Abraham Björk olivat saaneet kokea Kirkonkylän koulun alkutaipaleella. Koulun käynti perustui kuitenkin kotien valveutuneisuuteen ja vapaaehtoisuuteen. Tärkeä saavutus Perniön kunnallisessa elämässä oli kunnanvaltuuston perustaminen. Sen ensimmäinen kokous pidettiin 3. pnä tammikuuta 1913. Tämän valtuuston ensimmäisenä puheenjohtajana toimi vuodet 1913-14 Saurun koulun opettaja Heikki Kansanen.

Suomen kohtalon talvena olivat opettajapari Iivari ja Aino Päivärinne väliaikaisina 1v. 1917-18. Tämän jälkeen he palvelivat taidolla ja sydämellä Saurun koulua aina syksyyn 1924. Kun maamme oli itsenäistynyt v. 1917 ja selvinnyt vuoden 1918 kohtalokkaasta kriisistä, oli jokaisen uuden, tasavallan parasta ajattelevan kansalaisen vakaumuksena, että maa kaipaisi suuria sosiaalisia uudistuksia, joiden toteutuminen tsaarivallan painostuksessa ei ollut onnistunut tai oli jäänyt puolitiehen. Yhtenä tekijänä uskottiin kasvatuksen ja koulun avulla voitavan yhdistää kansan. Kansakoulusta oli tehtävä todelliseen kansan valtaan tähtäävä koko kansan koulu.

Jo v. 1910 oli eduskunta hyväksynyt oppivelvollisuuslain, mutta venäläistyneistä suomalaisista muodostettu Markovin senaatti ehdotti lain hylkäämistä sillä perusteella, että se rasitti liiaksi valtion taloutta. Myös keisari kieltäytyi lain vahvistamisesta. Näin oppivelvollisuuden säätäminen siirtyi kauas tulevaisuuteen.

Itsenäistymisen jälkeen asia tuli uudelleen päivänkysymykseksi ja tuloksena oli, että vihdoin v.1921 eduskunnassa säädettiin OPPIVELVOLLISUUSLAKI, joka asianmukaisessa järjestyksessä ja pantiin ripeästi täytäntöön. Lain mukaan kansakoulusta tuli 6-luokkalainen. Sen kaksi alinta luokkaa muodostivat yläkoulun yhteyteen liitetyn alakansakoulun. Oppivelvollisuuden alaiseksi asetettiin 7-13 vuotiaat lapset.

Kirkko oli jo vuosisatojen ajan (toihan uskonpuhdistus tarpeen lukutaidon opettamiseen) huolehtinut kansan kasvatuksesta ja opetuksesta. Kansakoulun ensimmäisen puolivuosisataisen taipaleen oli kirkon toimesta (kiertokoulut) huolehdittu alkeisopetuksesta, kuitenkin kirkon omat tarpeet päällimmäisenä. Oppivelvollisuuslaki pantiin Perniössä nopeasti täytäntöön.

Niinpä Saurussakin otettiin tarkoitukseen pieni rakennus Teijon tienristeyksen kohdalla maantien ja joen välillä. Siinä oli aikaisemminkin toiminut sekä kiertokoulu että pyhäkoulu. Tässä rakennuksessa opetti entinen kiertokoulunopettaja Siiri Karen (myöhemmin Karena).

Jo rovasti Anders Magnus Bäckman oli ympännyt kiertokoulun opetussuunnitelmaan luvunlaskun. Alakoulu toi ympäristöopin, johdonmukaisen laskennon ja askartelupiirustuksen. Koulun opetussuunnitelman kehittymiseen tässä kierto- ja alakoulun sulautumistapahtumassa vaikutti myös suuri perniöläinen, kouluneuvos ja kansakoulujen tarkastaja Maunu Kustaa Knaapinen.

Pikkuinen alakoulurakennus sai palvella uutta tehtäväänsä 3,5 v. Uuden rakennuksen suunnitelmat lähtivät liikkeelle kunnanvaltuuston ostettua 12.2.1923 mv Kustaa Mäeltä ¼ ha peltoa joen varrelta Grönbergin tuolla puolella asemalle mentäessä. Kauppaa tekemään valtuutettiin mv Paavo Saarinen ja vuokraaja Wiljam Wirtanen. 28.12.1923 päätti valtuusto A. Tourun laatimien piirrustusten pohjalta rakentaa 2-opettajaisen koulun. Koulun puheenjohtaja Filemon Kaarlonen valtuutettiin hakemaan suunnitelmalle ao. vahvistus. Koulu otettiin kunnalle vastaan 10.11.1924. Tällöin olivat kouluun tulleet suorittamaan pitkää, lähes 30 vuotta kestänyttä opetustyötään opettajapari Ellen ja Ilmari HANHILAMMI. Tasainen, ulkonaiset edellytykset omaava opetustyö sai jatkua.

Pian tarvittiin kouluun neljäs opettaja kasvavan oppilasmäärän takia. Tosin virka säilyi vain kolmen vuoden ajan. Eräs silloinen oppilas muistaa noilta ajoilta kohokohtana saadessaan leikkiä opettajien lasten kanssa käsityörakennuksen rapuilla. Voimistelupiirit toimivat ja kuorolaulua harjoitettiin. V. 1928 Järjestettiin koulun 20-vuotisjuhla.

Selattaessa johtokuntien pöytäkirjoja kertautuvat siellä vuosittain samat teemat:

- vaatetusavustusten jako, talousarvio ja opetussuunnitelma, polttopuiden hankinta, pihan sorastus ja tasoitus, hevospuomit - koulun sähköistäminenkin.

Koulu oli oppivelvollisuuskoulu. Se velvoitti myöskin kuntaa. Suurta puutetta ja köyhyyttä oli vielä olemassa. Kaikilla oppilailla ei ollut suorastaan mahdollisuutta tulla kouluun ellei kunta jakanut vuosittain ns. vaatetusavustusta. Nykyaika lapsilisineen tuskin ymmärtää sen merkitystä. Toisaalta 1930-luvun tienoilla elettiin ns. pulavuosien aikaa. 20.1.1932 päätettiin mm., että oppikirjat eivät olleet vapaat kaikille. Myös ilmaista lapsityövoimaa käytettiin koulujen siivoamiseen ja lämmitykseen. Jopa valtuusto suositteli tätä (joulukuussa 1931) sillä seuraamuksella, että opettajayhdistys teki asiasta valituksen läänin maaherralle (kouluhallituksen kiertokirje vuodelta 1922 määräsi, ettei lämmitystä koulussa saanut uskoa muiden kuin täysikasvuisten huoleksi ), joka kesällä 1932 "sakon uhalla" määräsi Perniön kunnan palkkaamaan koululle vahtimestarin. Saurun kouluun tuli samana vuonna vahtimestarin tointa hoitamaan Impi Haapasalo. Hän oli uskollinen työntekijä, joka väsymättä käveli koululle joka aamu lämmityshommiin. Piha oli haravoituna joka lauantai sunnuntain laskeutuessa koulumiljöön ylle.

Saurun koulu alkoi uranuurtajana myös koulukeittolatoiminnan aloittamiseksi tehden joulukuussa 1935 aloitteen: "Kunnallinen koulukeittola toimimaan kansakoululaisten ravitsemiseksi." Se johti tulokseen. Kunnanvaltuusto päätti että tammikuussa 1937 toiminta aloitettaisiin kunnan kaikissa kouluissa. Impi Haapasalo sai tehtäväkseen toimia koulun hengettärenä aina vuoteen 1956, jolloin Kirsti ja sittemmin Kalevi Haapasalo tulivat koulun palvelukseen.

Saurun koulun johtokunta teki v.1938 edistyksellisen esityksen erillisen keittolarakennuksen saamiseksi koululle. Mainittakoon, että koulukeittolatoiminta tuli lakimääräiseksi vasta syksystä 1947. Koulukeittola toimintaan liittyi kasvitarhatyö ravintokysymyksen helpottamiseksi. Lisäksi mainittakoon, että oppilaiden oli kerättävä kesän aikana vähintään 2 litraa metsämarjoja keittolan tarpeisiin. Tämä perinne elää vielä nykyäänkin monissa koulussa.

Koettiin sotavuodet 1939- 1944. Koulut olivat osan aikaa siirtoväen sijoitustiloina. Oppilasmäärät nousivat huomattavasti. Tulihan Perniöön 3.000 siirtolaista. Oli ruvettava suunnittelemaan uusia koulutiloja. Rakennettiinkin uudet koulut Pohjankylään ja Joutnaan.

Lisärakennuksia ja ehdotuksia; mm. Viljam Vaanela ym. ehdottivat yhden luokan siirtämistä Metsänojalle.V.1942 tuli piiriin uusi puheenaihe. Alakoulurakennus vajoaa. Saataisiinko uusi? Tämä rakennus, jossa koulu nyt toimii, suunnittelu alkoi. Asianajajana Helsingin portaassa oli monen monissa tehtävissä kuntamme hankkeita hoitanut kansanedustaja, kunnallisneuvos Kalle Jokinen. Vihdoin v.1950 alkoivat rakennustyöt. Rakennusmestari Karu teki kunnan kanssa sopimuksen kolmen talon rakentamisesta; terveystalo asemalle ja Korttilan koulun lisärakennus ja Saurun koulun uusi talo. Terveystalo ja Korttilan lisärakennus valmistuivat vuonna 1951, mutta Saurun koulu jäi rakennusmestari Karun kuoleman johdosta keskoseksi. Kunnanrakennusmestari Albin Skoqström vei työn päätöksseen. Mikko Korpinen oli 1.8.1953 vahaamassa lattioita ja varoittelemassa, ettei niille saanut astua. Tuona samaisena päivänä kunta otti tämän talon vastaan ja minä (Paavo Ratia) tulin Korttilan koululta Saurun koulun palvelukseen jo täällä olleiden pitkäaikaisten opettajakollegoiden Helena Niskasen, Aune Konttisen ja Eila Marjamäen työtoveriksi. Eila Marjamäki on suorittanut kaikista Saurun koulun työntekijöistä pisimmän päivätyön - 30 vuotta ajalla 1951-1981.

Oppivelvollisuuslaki määräsi kaksivuotisen jatko-opetuksen 6-vuotisen kansakoulun jatkoksi. Se oli siis pakollinen. Sen toteutuminen oli luku sinänsä. Kuitenkin v.1948 otettiin 7. luokka varsinaisen kansakoulun yhteyteen. Syntyi "Salmen" koulu. Sitä kesti aina vuoteen 1965 saakka, jolloin kansalaiskoulu aloitti uudessa talossaan. Sitä ennen oli 8. luokka jo aluksi toiminut puolivuotisena v. 1958 ja sitten 1-vuotisena kansalaiskouluna v. 1959-1965.

Kansakoulu suoritti aikanaan 18 vuotta ansiokasta toimintaansa perniöläisen elinkeinoelämän ja kotien hyväksi. Kuitenkaan se ei kestänyt kilpailua oppilasmääristä rinnakkaiskoulusysteemissä oppikoulun kanssa. Kansan kulttuuri tarve suuntautui yhä enemmän oppikouluopintoihin. Ruvettiin puhumaan yhtenäiskoulusta tähtäimenään nykyinen peruskoulu. Perniön yhteiskoulu tuli kunnalliseksi 19.5.1971 jolloin myös keskikoulun oppilaat saivat oppivelvollisuuskoulun edut (mm. kyyditys). Jos kansakoulun alkuaikoina oli tarve oppia kirjoitus, luku- ja laskutaito (jotka kiitettävästi saavutettiinkin), toi yhä enemmän kansainvälistyvä tietoaikakausi koulullekin vaatimuksia.

Perniössäkin aloitettiin (melkeinpä ensimmäisenä tässä piirissä) englannin kielen opetus samanaikaisesti kaikilla kansakoululuokilla.

V.1969 aloitettiin erityiskoulutoiminta apukouluna ja edelleen v.1972 LuKi-toiminta laajentuen myöhemmin PULUKI-opetukseksi.

Peruskouluun siirryttiin v. 1976, jolloin 5.lk jäi omalle koululleen ja v.1977 myös 5. Ja 6.lk. Nyt elämme 9-luokkaisen peruskoulun aikaa.. 6 luokkaa ala-astetta ja 3 luokkaa yläastetta. Sen lisäksi on 3-luokkainen lukio.

1964-1977 suoritettiin kunnassa erittäin laaja ja harkittu rakennemuutos. Väestörakenteen ratkaisevasta pienenemisestä johtuen lakkautettiin kunnan 18 koulusta 11, joten jäljelle jäi vain 7. Kansakouluopettajien virat vähenivät 51:stä 29:ään.

Tässä muutoksessa Saurun koulu sai pitää paikkansa . Siihen liitettiin v. 1971 Kieronperän koulu, johon jo 1964 oli fuusioitunut nuori Pohjankylän koulu. Kieronperän koulu antoi Saurulle myös opettajat Jukka Nurmen ja Leena Ylikosken.

Kun vuonna 1958 vietettiin Saurun koulun 50-vuotisjuhlia (oli koulutalon rakenne toisenlainen kuin tänä päivänä, suoritettiinhan vuosina 1984-85 koulurakennuksen saneeraus nykyiseen muotoonsa), paljastettiin myös koulun sankarivainajaoppilaiden muistolaatta; paljastuspuheen piti kirkkoherra Timo Salokas ja juhlapuhujana oli tohtori Helmer Salmo. Katri Kaarlosen johtama johtokunta vastasi juhlan järjestelyistä. Mukana olivat myös nyt jo edesmenneet koulun entiset opettajat Aino ja Iivari Päivärinne sekä Ellen ja Ilmari Hanhilammi.

Paavo Ratia